Sohva pyörähti kuin itsekseen oikealta seinältä vasemmalle. Siihen se istahti, seinällä oli mittaa juuri sopivasti eikä yhtään liikaa. Ihan niin kuin isäni oli muuttaessamme ennustanut: ”Tuohon te vielä sen sohvan siirrätte, siitä on paras näköala.”
Niin onkin. Mieletön näkymä seitsemännestä kerroksesta yli naapuruston, metsien ja järvien, maiden ja mantujen.
Olin ajatellut, ettei sohvaa voi siihen laittaa – ympärille tarvitaan tilaa, ettei olo käy ahtaaksi. Sitten aloimme miettiä olohuoneen järjestystä ylipäänsä, ja sohvan oli aika siirtyä. Koko huone tuntui vetävän henkeä ja asettuvan aloilleen. Siinä sen paikka taitaa olla, sanoi puoliso.
Samalla siirtyi työpisteeni huoneen pimeimmästä nurkasta seinälle, jolle riittää paremmin päivänvaloa. Enää en istu selkä ikkunaa kohti ja tihrusta näyttöä lampun kelmeässä valossa silloinkin, kun ulkona paistaa päivä kauneimmillaan. Etäkokouksissakaan en ole enää niin punakka.
Jos syystä tai toisesta on päässyt etääntymään itsestään, kodin avulla voi löytää tien takaisin.
Maaretta Tukiainen
Luin kesän aikana hiljakseen Maaretta Tukiaisen ihanan kirjan Hyvän mielen koti. Se herätteli miettimään, millaisia tarpeita minulla on kodilleni ja miten hyvin se ne täyttää. Kirja sekä olohuoneen uusi järjestys avasivat jonkin sortin sisustuslukon, ja sen myötä ryhdyin etsimään muitakin kinnaavia kohtia, jotka olisivat pienellä keikautuksella korjattavissa.
Hankimme uuden kirjahyllyn. Olin ajatellut, että omistan ehdottomasti aivan liikaa kirjoja, mutta kävikin ilmi, että minulla oli vain aina ollut pieni kirjahylly. Torista löytyi käytetty mutta oikein hyväkuntoinen vitriinikaappi, ja kirjat loppuivat tyystin kesken, kun täytin sitä. Kaapin paikka on siinä hämärässä kohdassa, jossa työpöytäni ennen sijaitsi, ja se sopii siihen paremmin kuin hyvin. Kirjat ovat tietenkin värijärjestyksessä.
Merkitsin oman paikkani häpeilemättä asioilla, jotka ruokkivat luovuuttani. Työpöydän yläpuolella oli valmiina seinässä naula, johon löysin niin ikään Torista sopivan muistitaulun. Taulun täytin juuri nyt puhuttelevilla valokuvilla, korteilla ja printeillä. Tuntuu, että jokin ideoista tyhjä tila on alkanut täyttyä, kun valkoisen seinän sijaan voi katsella pieniä visuaalisia virikkeitä, jotka kutkuttavat sopivasti mielikuvitusta.
Siirsin askartelutarvikkeet käden ulottuville. Olin muutossa sijoittanut nukkekotiaskarteluun tarvitsemani tarvikkeet ahtaaseen kaappiin, jossa ne katosivat pimeyteen ja kasaantuivat toistensa päälle. Samaan aikaan keittiössä oli pieni lipasto, jonka laatikot eivät olleet kovin fiksussa käytössä. Siispä jälleen yksi pyöräytys: miniatyyrivarastot lipastoon ja harvemmin tarvittavat asiat pimeään kaappiin. Näin aloittamisen kynnys on taas pari senttiä matalampi.
Siivosin jumppavälineet siistiin koriin (joka ei ole räikeän pinkki). Kuminauhat, putkirullat ja käsipainot ovat etätyöpäivinä meillä jatkuvassa käytössä, joten niiden on oltava näkösällä. Näkymää ja oloa rauhoittaa se, että niille on oma paikkansa olohuoneen nurkassa. (Musta putkirulla tummalla parketilla iltahämärässä on jopa turvallisuusriski.) Jumppavälinepiilona aiemmin toiminut pinkki muovikori siirtyi parvekkeelle multasäilöksi ja antoi tilaa punotulle puuvillakorille, joka tuottaa minulle suorastaan yllättävän paljon iloa.
+ Mitä vielä? Nämä muutokset aion alkuun tehdä, jotta kotona olisi mukavampaa:
- Lämmittävät pehmusteet keittiön tuoleihin. Vietän kotona usein aikaa shortseissa tai mekossa, ja kylmä tuoli paljaiden reisien alla kirpaisee joka kerta.
- Makuuhuoneen pienestä ompelukonepöydästä hiljaisen työskentelyn tila. Makkari on ainoa paikka, johon voin vetäytyä suljetun oven taakse. Kirjoittaminen onnistuisi hyvin ompelukoneelle varatulla sivupöydällä.
- Keittiön avohylly mukavaksi katsella. Meillä on keittiössä Ikean simppeli Ivar-hylly, jonka alimmat tasot toimivat kierrätyspisteenä. Ylimmillä olisi hyvin tilaa lempiastioille, keittokirjoille, huonekasveille ja valokuville.
Mikä paikka tai asia sinun kotonasi hiertää?
Millaisella muutoksella saisit häiriötekijän häivytettyä ja kodin palvelemaan paremmin elämää?
